Chhomrongista lähtiessä ACA-luvat kysyttiin jälleen, ja meidät kirjattiin hengissä oleviksi sekä ABC:lle suuntaaviksi. Olisimme olettaneet, että suojelualuelupaa enemmän kiinnostaisi vaeltajan tietokortti eli TIMS, mutta saimme leimoja lisää vain ensimmäiseksi mainittuun.
Vettä pystyi ostamaan koko matkan ajan useammastakin paikasta, mutta sitä ei oikeastaan missään myyty pulloissa, vaan omat tyhjät pullot täytettiin maksua vastaan juomakelpoisella vedellä. Veden ostaminen ja mukana raahaaminen alkoi kuitenkin tuntua melko turhalta, kun matkan varrella oli lähes jatkuvasti kirkasta vettä hohtavia puroja. Meillä oli mukana LifeStraw-juomapullot, joiden toimivuuden testasimmekin pian Chhomrongista lähdettyämme. Purovesi filtteriin toivoen, että toimii. Ja kyllä se toimi.
Iltapäivällä törmäsimme myös ensimmäisen kerran muihin suomalaisiin, ja samalla menetimme oman salakielemme. Emme voineet enää luottaa siihen, ettei kukaan ymmärtäisi juttujamme, joten jouduimme harkitsemaan puheitamme antaaksemme itsestämme täysjärkisen kuvan.
Dovanissa oli sen verran ruuhkaa, ettemme saaneet huonetta vasta kuin viimeisestä lodgesta. Yhteismajoitusta olisi kyllä löytynyt ruokailuhuoneesta, emmekä usko että viimeisiäkään olisi taivasalle jätetty. Dovanissa, 2520 metrin korkeudessa, söimme parasta pitsaa pitkään aikaan.
Huomioita:
Majoitus: Hotel Tip Top Lodge: 200 NPR / yö / hlö
Huone: kolmen hengen huone
WC: pönttö löytyy
Suihku: lämmin vesi, 150 NPR /hlö
Wifi: 300 NPR
Puhelimen lataus: 150 NPR
Ötökät: perhosia, pieniä hämähäkkejä, ei iilimatoja
Päivän kulut yhteensä: 1800 NPR / hlö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti