Syntymäpäivä ja Shivapuri National Park

Pääsin viettämään syntymäpäivääni ystävien kanssa hieman ulos Kathmandusta Shivapurin kansallispuistoon. Suunnitelmat eivät olleet ihmeellisiä, mutta päivä oli todella onnistunut. Sain lahjaksi sisäpiirivitsiksi muodostuneen kierrätys-synttärihatun, jolle kyllä tulee vielä käyttöä myöhemminkin…!

Olimme päättäneet mennä katsomaan Nagi Gumba -luostaria, joka oli noin puolentoista tunnin kävelymatkan päässä kansallispuiston reunalta. Kansallispuiston pääsymaksu oli 565 NPR henkilöltä, ja lisäksi meidän piti ottaa opas, joka maksoi 800 NPR. Pystyimme jakamaan oppaasta koituneet kustannukset kuitenkin neljään osaan keskenämme. Aluksi epäilimme oppaan hyödyllisyyttä, mutta hän oli niin mukava, että meillä oli varsin hauskaa hänen seurassaan!

Luostarialue oli hieno, vaikka maisemat olisivat voineet olla vieläkin upeammat, jos ei olisi ollut niin sumuista. Emme myöskään nähneet lumileopardeja joidenkin helpotukseksi ja toisten harmiksi. Loppumatkasta meillä alkoi olla jo hyvin nälkä, joten takaisin riensimme hieman nopeammin. Yritimme saada vähän snacksia paikallisesta kahvilasta, mutta jouduimme odottamaan ranskalaisiamme vähän liian kauan samalla kun Henriikan kanssa seurasimme varsin kauhuissamme jättimäisen hämähäkin seikkailuja liian lähellä olevalla seinällä.

Menimme luontoretken jälkeen vielä syömään Lazimpatissa sijaitsevaan viihtyisään ravintolaan. Lopulta istuimme iltaa ystäväni luona syöden Fazerin suklaata ja maistellen kotitekoista turkinpippurivodkaa. Oikein hyvä syntymäpäivä!

Tihar - liitovarjoilua ja koskenlaskua

Ensimmäinen lomamme Dashain kului mukavasti Himalajan vuoristossa vaeltaen, joten seuraavan lomamme Tiharin päätimme ottaa nautiskellen. Lähdimme Pokharaan viikoksi ottamaan rennosti – ja totta kai bussilla, koska sehän on osa elämystä.

Yövyimme koko viikon Hotel Fewa Holiday Inn -nimisessä hotellissa, jossa saimme joka aamu aamupalaksi kaksi palaa paahtoleipää ja pannukakun. Hotellin henkilökunta oli mahtavaa ja huolehti hyvinvoinnistamme iloisesti naureskellen.

Niin kuin mihin tahansa rentouttavaan lomaan kuuluu, niin olin riemuissani siitä, että pääsin aamu- ja iltapäivälenkille vähemmän saasteiseen ilmaan! Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat valkoisten vuorenhuippujen häämöttäessä horisontissa. Vielä oli myös lämmintä!

Jos kaipaa hieman extremeä, niin Pokhara on hyvä paikka kokeilla erilaisia hauskoja elämyksiä. Olen sitä mieltä, että benji-hyppy on ääliömäistä ja se kannattaa tehdä korkeintaan kerran elämässä (done), joten skippasimme sen. Myös todella pitkä zipline jäi seuraavaan kertaan tyyriin hintansa vuoksi. Sen sijaan kävimme kokeilemassa liitovarjoilua. Lähtöpaikalle ylös vuorenhuipulle pääseminen oli osa elämystä, koska menimme sinne maastoautolla, vaikka tietä ei oltu vielä rakennettu perille asti. Lähes puolen tunnin liitäminen taivaalla oli todella rentouttavaa ja maisemat olivat upeat. Lähtisin liitämään milloin tahansa uudestaan!

Kävimme myös kokeilemassa koskenlaskua. Hieman vesipelkoisena ja pientä koskenlaskutraumaa omaavana seikkailijana vaati pientä itsensä keräämistä astua jälleen kumiveneeseen – mutta se oli sen arvoista! Tämä kokemus lievitti vähän aikaisempia pelkoja ja voisin tätäkin lajia lähteä harrastamaan myös myöhemmin. Vaikka osa koskista oli vähän hurjia ja kastuimme kunnolla, niin pääosin tuntui varsin turvalliselta. Siitäkin huolimatta, että ryhmämme oli kahdella veneellä, joista toinen sai vielä upeamman elämyksen kaadettuaan itsensä yhdessä koskessa…!

Kävimme myös syömässä ravintoloissa ja shoppailemassa sekä vierailemassa World Peace Pagoda -buddhalaistemppelillä. Lähetimme Pokharasta muutamia postikortteja, jotka oletuksista huolimatta saapuivat perille Suomeen! Jätimme kortit kirjakauppaan myyjälle, jolla ei ollut sillä hetkellä postimerkkejä, mutta jotka hän aikoi hankkia Tiharin jälkeen. Kiitimme ja hän heitti korttipinon hyllylle, josta ne olivat kuitenkin kulkeutuneet lopulta perille. Ihmeellistä, että Nepalissa saa lähetettyä postia, vaikka en tämän kolmen kuukauden aikana ole vieläkään nähnyt yhtään postitoimistoa tai -laatikkoa!

Parhaat palat taksimatkoista

Nepalissa taksimatkojen hinnat tulee sopia kuljettajan kanssa aina etukäteen ja on hyvä tietää mikä on kohtuullinen hinta mistäkin matkasta. Turistipaikkalisää – ja turistilisää – tulee helposti. Meiltä yritetään saada suurempia hintoja jo pelkästään naaman perusteella, ei nimittäin näytetä ihan paikallisilta. Kathmandussa meille ensin tarjottu hinta on usein tuplasti sen, mitä lopulta tullaan maksamaan. Tinkaamalla saa kuitenkin pudotettua hinnan yleensä kohtuulliseksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun kieltäydytään matkasta, toivotetaan hyvää päivänjatkoa, käännetään selkämme ja otetaan pari askelta poispäin, niin hinta tipahtaa muutaman sata rupiaa lisää. Myös yöllä ja sateella taksilla liikkuminen on usein kalliimpaa.

Kerran ystävän syntymäpäiville mennessä taksimme ajoi Thamelin ruuhkassa kolarin. Käytännössä törmäsimme sivulta eteen ajavan toisen taksin takakulmaan, kun samaan aikaan molemmilta puolilta tuli auto ohitsemme eteen ja kuljettajamme ei reagoinut tarpeeksi. Kuskit nousivat autoista ja kinastelivat hetken, mutta pian paikalla olikin jo pari liikennepoliisia, jotka ottivat valokuvia ja ohjasivat meidät tiensivuun. Ei hajuakaan mitä he keskustelivat aiheesta, mutta kiivasta ja kovaäänistä se oli, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Ennen määränpäätä taksimme ehti vielä sammua liikenteeseen niin, että olimme useamman minuutin tientukkona. Pääsimme kuitenkin syntymäpäiville vain hieman myöhässä.

Usein kuskit sanovat osaavansa haluttuun määränpäähän, vaikka heillä ei olisi lopulta mitään käsitystä minne ovat menossa ilman ohjeitamme. Autoissa ei ole navigaattoreita tai karttoja. Toisinaan kuskit pysähtelevät kyselemään ohikulkijoilta tietä, jos ollaan meillekin vieraassa paikassa. Kerran meillä oli illalla sympaattinen kuski, kun olimme tulossa myöhään Thamelista kotiin. Hän yritti rupatella koko matkan, vaikka me olimme aivan väsyneitä, ja hän ei osannut yhtään liikkua kotialueellamme. Kun nousimme autosta, hän vielä kysyi, että kannattaako hänen jatkaa tästä suoraan ja minne hän päätyy, vai yrittää palata samaa reittiä takaisin, jotta löytää pois. Kehotin häntä palaamaan takaisin ja toivotin onnea ja hyvää yötä.

Pokharassa ollessamme päätimme säästää ja kävellä Lakesidelta World Peace Pagoda -temppelille, koska hotellimme respa sanoi taksin hinnan olevan edestakaisin noin 1500 NPR. No, takaisin tullessa laskeuduimme vielä itse hiekkatien rinnettä alas, mutta päätimme tingata taksin tylsän tiepätkän ajaksi takaisin Lakesidelle. Saimme taksikyydin kahdelta nuorelta mieheltä, jotka näyttivät mielestäni aivan lapsilta, ja saimme myös kuunnella koko matkan poppia niin kovaa, ettemme pystyneet keskustelemaan saati neuvomaan heille tietä. Onneksi he ajoivat aivan hotellimme vierestä, niin pystyimme pysäyttämään auton oikeassa paikassa.

Toistaiseksi ollaan selvitty hienosti ja taksilla matkustaminen on Nepalissa hyvin edullista!

Annapurna Base Camp Trek osa 3: Varusteet

ABC-retkestä on jo aikaa, mutta aina on mukava muistella vähän lisää hienoa reissua. Varusteista on tullut kyselyä, joten tästä löytyy vielä rehellinen luettelo asioista, joita kannoimme mukanamme nämä upeat seitsemän päivää!

- Rinkka (Henriikalla Fjällrävenin Kajka 55 litraa ja mulla Deuterin Futura 30 litraa)

- Rinkan sadesuoja (mulla Kathmandusta ostettu noin kolmen euron lähinnä suihkumyssyä muistuttava asia, joka kuitenkin piti hyvin vettä)

- Makuupussi (Henriikalla pieni sisätilamakuupussi, mulla pieni vanha untuvapussi, jossa osa höyhenistä vielä tallessa)

- LifeStraw -juomapullo

- Litran ja puolen litran vesipullot

- Otsalamppu

- Pieni ensiapuvarustus (laastareita, rakkolaastareita, urheiluteippiä, kynsisakset, hakaneuloja, puhdistuspyyhkeitä, särkylääkkeitä)

- Kamerat (Henriikalla järjestelmäkamera ja action-kamera, mulla seikkalunkestävä kamera sekä yksi varavirtalähde)

- Puhelin (Henriikalla älypuhelin nepalilaisella liittymällä, mulla epä-älypuhelin herätyskellolla)

- Laturit (Henriikalla)

- Rannekello

- Vessapaperia (Nenän ja muiden asioiden pyyhkimiseen. Matkalla jouduttiin ostamaan toinen, se oli tuoksuvaa.)

- Vaelluskengät

- Lenkkarit

- Sadetakki (mulla pelkkä kuoritakki)

- Kevytuntuvatakki

- Vaellustakki (Henriikalla)

- Fleece

- Villapaita (Henriikalla)

- Sadehousut

- Pitkät vaellushousut

- Kevyet tuulihousut (mulla)

- Shortsit

- Pari t-paitaa (mulla teknisiä)

- Pari pitkähihaista (mulla teknisiä)

- Pitkät kalsarit (yöksi)

- Sukkia, alusvaatteita, villasukat

- Pipo, buffeja, käsineet

- Muistivihko johon merkitä matka-aikoja ja muistiinpanoja päivistä ja kyniä

- Kartta

- Aurinkolasit

- Silmälasit ja kertakäyttöpiilolinssejä (mulla)

- Hammasharja ja pesuaineet

- Pieni retkipyyhe

- Riittävästi rahaa minigrip-pussiin pakattuna

- ACA-lupa ja TIMS-lupa sekä passi minigrip-pussiin pakattuna

- Välipalaevästä (keksejä, suklaata)

- Suolapurkki iilimatoja varten

- Pieni muovipussi roskia varten

- Pyykkipussi

- Bambukeppi loppumatkasta (Henriikalla)

Rinkka-asiaa mietittiin jonkin verran. Henriikalla on Nepalissa mukana tämän 55-litraisen Kajkan lisäksi vain 20-litrainen reppu, joka olisi ollut liian pieni. Mulla isompi rinkka olis ollu 65-litrainen, ja se olisi ollut aivan liian iso tälle reissulle.

Pakkaaminen onnistui aika hyvin, eikä mitään suurta ylimääräistä ollut mukana suolapurkkia lukuunottamatta (ei nähty niitä kuuluisia iilimatoja). Ainoat mitä olisi voinut olla mukana oli aurinkorasva (unohtui) sekä ideal-side Henriikan kipeytynyttä polvea varten, mutta sekin saatiin matkalta ihanalta australialaiselta mieheltä. Lämpimiä vaatteita tarvitsi lähinnä MBC:llä ja ABC:llä eli 3700 metristä ylöspäin, mutta siellä ne olivatkin todella tarpeellisia. Kun kantaa itse tavaransa, niin ei halua raahata liikaa ylimääräistä.

Annapurna Base Camp Trek päivä 7: Voittajafiilis

Chhomrong 2170m - Nayapul 1070m: 8h

Aamulla ainoa ajatus oli, että tänään on päästävä Nayapuliin. Pohdimme myös lähimpiä bussireittejä siltä varalta, ettei käveleminen onnistuisi. Ajattelin, että jos ei nyt liiku jalka toisen eteen, ei tilanne ole seuraavana päivänä yhtään parempi. Halusin kuitenkin kävellä, sillä bussin ottaminen olisi tuntunut luovuttamiselta.

"Sinnikkyyden ja ääliömäisyyden raja on välillä häilyvä", sanoi Tiia.

 

Koska aika pitkänkin matkan tulimme eri reittiä kuin mitä olimme menneet ylös, oli hieno tunne nähdä taas tuttuja maisemia samalla tietäen, että on lähellä reissun päätepysäkkiä. Särkylääkkeen vaikutuksen heiketessä matka alkoi kuitenkin tuntua jälleen loputtomalta, ja jopa portaiden ylös kiipeäminen oli helpompaa kuin loivan alamäen käveleminen.

Vihdoin saavuimme taas sillalle, jonka molemmin puolin meidät pysäytettiin tulomatkalla. Kirjautimme itsemme kahdesti saapuneiksi, jotta meitä ei aleta etsimään vuoristosta. Saimme samalla vielä viimeiset leimat ACA-lupiimme ja TIMS-kortteihimme. Tiia alkoi jo suunnittelemaan Everestin valloitusta kun itse etsin kioskia, josta saisi suklaata.

Nayapuliin saavuttuamme päätimme palkita itsemme ottamalla taksin takaisin Pokharaan. Emme kuitenkaan suostuneet maksamaan ensiksi pyydettyä 3000 NPR:n hintaa, vaan jäimme odottelemaan uutta taksia. Taksikuskit jäivät naureskelemaan rivissä sanoen, ettei loma-aikaan halvemmalla minnekään pääse. Melko pian yksi heistä kuitenkin lähestyi meitä ehdottaen, että maksaisimme 1500 NPR, jos jakaisimme taksin. Tartuimme tarjoukseen, ahdoimme 7 henkilöä 5 hengen taksiin, ja puolentoista tunnin päästä olimme jo taas Pokharassa.

Pokharassa ollut kaverimme oli varannut meille valmiiksi hotellin, jossa odotti vielä yksi yllätys: huone oli kolmannessa kerroksessa eikä hissiä ollut. Jostain syystä muut hotellilla olijat kyselivät jaloistani ihan kuin kävelystäni olisi voinut havaita jotain outoa.

Kaikesta huolimatta reissu oli aivan huikea, ja hetken mielijohteesta saattaisin jopa luvata lähteä Himalajan-valloitukselle uudestaankin.

Annapurna Base Camp Trek päivä 6: Tuoksuva vessapaperi ja lilluva lasagne

Dovan 2520m - Chhomrong 2170m: 6h 40min

Polvisärky vaikutti vaelluksen etenemiseen (tai enemmänkin etenemättömyyteen) vähän liiankin paljon. Koska polku oli lähes pelkkiä portaita ja suunta alaspäin, oli eteneminen tuskallista, vaikka aamulla tankkasinkin särkylääkettä puuron kylkiäisenä. Bambukepissä roikkuen pääsin kuitenkin liikkumaan noin yhden portaan tuntivauhdilla, mutta etenemiseni muistutti luultavasti kävelyä enemmän epätoivoista seiväshyppy-yritystä. Onneksi iloa löytyi Dovanista hankitusta vessapaperista, joka tuoksui ruusuille ja jonka käyttäminen nenäliinana nauramatta vaati harjoittelua.

 

Vihdoin kun pääsimme Chhomrongiin, saimme taas uudet leimat ACA-lupiin. Aioimme jäädä vain myöhäiselle lounaalle, mutta ruokaa odottaessa alkanut kaatosade oli polvisärkyyn lisättynä mielestämme hyvä syy lopettaa päivän vaellus. En muista, mitä tilasin tuolloin, mutta illallinen samana päivänä oli melkoisen mieleenpainuva. Vaikka pastaruuat eivät vuoristossa kovin perinteisiä ole, olivat ne aiemmin muistuttaneet yllättävän paljon tilattua annosta. Tällä kertaa en kuitenkaan tunnistanut minulle kannettua ateriaa lasagneksi, sillä ruoka koostui lähinnä vetisestä tomaattikastikkeesta. Löytyi sieltä pari paperinohutta lasagnelevyäkin, kun vähän hämmensi.

Majoituimme samassa paikassa kuin aiemmin, ja tutustuimme siellä muutamaan australialaiseen sekä pariin ruotsalaiseen trekkaajaan. Opettelimme uuden korttipelin sääntöjä, keskustelimme suomalaisista stereotypioista ja yritimme palauttaa mieleen ruotsin kieltä. Idag var det varm dag.

 

Huomioita:

Majoitus: International Guest House: 200 NPR / yö / hlö
Huone: kolmen hengen huone
WC: pönttö löytyy
Suihku: lämmin vesi, 100 NPR / hlö
Wifi: sisältyy majoitukseen
Puhelimen lataus: 100 NPR
Ötökät: perhosia, pieniä hämähäkkejä, ehkä yksi iilimato
Päivän kulut yhteensä: 2130 NPR / hlö

Annapurna Base Camp Trek päivä 5: Puolen vuoren huiputus

Machhapuchhre Base Camp 3700m - Annapurna Base Camp 4130m: 1h 30min
Annapurna Base Camp 4130m - Machhapuchhre Base Camp 3700: 1h
Machhapuchhre Base Camp 3700m - Dovan 2520m: 5h

Herätyskello soi neljältä aamulla, ja pirteää esittäen kaivauduimme kohmeisina makuupusseistamme. Pakkasimme mukaamme vain vähän evästä ja lisävaatetta, sillä muut tavarat saimme jättää MBC:lle odottamaan. Otsalamput päässä lähdimme etsimään polkua Annapurna Base Campille. Polku oli helppokulkuinen, joten pimeä ei oikeastaan haitannut. Enemmän ongelmia tuotti oheneva ilma, minkä vuoksi hengästyimme molemmat helposti. Hidastimme vauhtia entisestään ja aamulenkistä tuli rauhallinen kuutamokävely.

Aamu alkoi kirkastua samalla kun havaitsimme horisontissa häämöttävät ABC:n valot. Lumihuippuiset vuoret tulivat näkyviin ja maisema (tai ilma) oli kirjaimellisesti henkeäsalpaava. Vaikka maassa ei ollut lunta, oli lämpötila lähellä nollaa ellei jopa pakkasen puolella.

ABC:llä oli todella paljon turisteja, ihan kuin paikka olisi jokin harvinaisempikin nähtävyys. Siellä sitten jonotettiin parhaille kuvauspaikoille ja kuvailtiin vuorotellen ties kenen kameralla. Väistelimme selfiekeppejä ja rajailimme omista kuvistamme pois taustalla paremmin poseeraavia trekkailijoita. Oli mieletön tunne nähdä niin lähellä ne vuorenhuiput, jotka lähtiessä näyttivät todella kaukaisilta ja jopa luoksepääsemättömiltä.

Viimeisiä kuvia otettaessa päätäni alkoi särkeä äkillisesti ja paljon, joten suuntasimme alas vähän ripeämmällä tahdilla. Tiedänpähän varoa Suomessa sitten liian korkeita paikkoja, kun piti niitä vuoristotaudin oireita saada jo reilussa neljässä tonnissa. Takaisin kävellessämme reitti vaikutti täysin tuntemattomalta, sillä pimeässä emme olleet huomanneet edes polun varrella ihmettelevää lammaslaumaa.

Söimme vielä MBC:lle päästyämme aamupalaa (pitsaa!), sillä olo oli laskussa parantunut sen verran. Matka jatkui alaspäin taas täysillä rinkoilla, ja vuoristotaudin oireet karistettuani hajotin sitten vielä polveni. Jäimme Dovaniin, josta sain itselleni bambukepin seuraavan päivän kulkua helpottamaan.

Huomioita:

Majoitus: Hotel Tip Top Lodge: 200 NPR / yö / hlö
Huone: kaksi sänkyä, joista toinen parisänky
WC: pönttö löytyy
Suihku: lämmin vesi, 150 NPR / hlö
Wifi: 300 NPR
Puhelimen lataus: 150 NPR
Ötökät: perhosia, pieniä hämähäkkejä, ei iilimatoja
Päivän kulut yhteensä: 1415 NPR / hlö

Annapurna Base Camp Trek päivä 4: Rakeita ja lampaita

Dovan 2520m - Machhapuchhre Base Camp 3700m: 6h 15 min

Dovanista meidän oli aluperin tarkoitus mennä Deuraliin. Kaikki muut puhuivat kuitenkin menevänsä suoraan MBC:lle, jotta ABC:lle ehtisi seuraavana aamuna ennen auringonnousua. Itseäni mietitytti hieman korkeus ja sen mahdolliset vaikutukset, mutta päätimme huiputtaa ensimmäisen Base Campin päivän loppuun mennessä.

Matka oli melko raskas korkean nousun vuoksi, mutta polku oli huomattavasti aiempaa helppokulkuisempaa. Sankka sumu toi haasteensa matkan loppupuoliskolla, kun näkyvyys jäi alle 20 metrin. Toisinaan olimme sadepilvessä ja myöhemmin satoi rakeitakin. Noin kolmessa ja puolessa tuhannessa metrissä pilvestä löytyi myös lauma lampaita sekä kasvimaa.

Perille päästyämme ripustelimme sadevaatteitamme kuivumaan ja kaipasimme lämmintä suihkua. Kuumaa vettä löytyi vain sankoon kaadettuna, joten siellähän sitten juostiin vuorotellen pyyhe päällä pihan poikki ämpäripesulle. Onneksi ei ulkona tarvinnut suihkutella, vaan kylpyhuone oli kuitenkin. Ja olisi ollut suihkukin, mutta se oli kuulemma valmiiksi rikki. Ei sitten saatu edes itse rikkoa.

Tiia viihdytti iltapäivällä itseään tuijottamalla ruokailutilan ikkunasta alaspäin vievää polkua, joka vuoroin näytti ylöspäin kiipeäviä matkailijoita ja vuoroin pelkkää sumua. Myös vuoristohiiret herättivät hilpeyttä ja riemua. Hämmennystä puolestaan herätti paikallisten pukeutumiskulttuuri: lodgen työntekijät pelasivat uhkapelejä toppatakit päällä, mutta paljain varpain ilman sukkia.

Huomioita:

Majoitus: Gangapurna View Lodge: 180 NPR / yö / hlö
Huone: kaksi parisänkyä
WC: pönttö löytyy
Suihku: lämmin vesi ämpärissä, 300 NPR / hlö
Wifi: ei toiminnassa, joten ei hintatietoja
Puhelimen lataus: 100 NPR
Ötökät: perhosia, pieniä hämähäkkejä, ei iilimatoja
Päivän kulut yhteensä: 2075 NPR / hlö

Annapurna Base Camp Trek päivä 3: Filtteröityä purovettä ja menetetty salakieli

Chhomrong 2170m - Dovan 2520m: 6h 30min

Chhomrongista lähtiessä ACA-luvat kysyttiin jälleen, ja meidät kirjattiin hengissä oleviksi sekä ABC:lle suuntaaviksi. Olisimme olettaneet, että suojelualuelupaa enemmän kiinnostaisi vaeltajan tietokortti eli TIMS, mutta saimme leimoja lisää vain ensimmäiseksi mainittuun.

Vettä pystyi ostamaan koko matkan ajan useammastakin paikasta, mutta sitä ei oikeastaan missään myyty pulloissa, vaan omat tyhjät pullot täytettiin maksua vastaan juomakelpoisella vedellä. Veden ostaminen ja mukana raahaaminen alkoi kuitenkin tuntua melko turhalta, kun matkan varrella oli lähes jatkuvasti kirkasta vettä hohtavia puroja. Meillä oli mukana LifeStraw-juomapullot, joiden toimivuuden testasimmekin pian Chhomrongista lähdettyämme. Purovesi filtteriin toivoen, että toimii. Ja kyllä se toimi.

Iltapäivällä törmäsimme myös ensimmäisen kerran muihin suomalaisiin, ja samalla menetimme oman salakielemme. Emme voineet enää luottaa siihen, ettei kukaan ymmärtäisi juttujamme, joten jouduimme harkitsemaan puheitamme antaaksemme itsestämme täysjärkisen kuvan.

Dovanissa oli sen verran ruuhkaa, ettemme saaneet huonetta vasta kuin viimeisestä lodgesta. Yhteismajoitusta olisi kyllä löytynyt ruokailuhuoneesta, emmekä usko että viimeisiäkään olisi taivasalle jätetty. Dovanissa, 2520 metrin korkeudessa, söimme parasta pitsaa pitkään aikaan.

Huomioita:

Majoitus: Hotel Tip Top Lodge: 200 NPR / yö / hlö
Huone: kolmen hengen huone
WC: pönttö löytyy
Suihku: lämmin vesi, 150 NPR /hlö
Wifi: 300 NPR
Puhelimen lataus: 150 NPR
Ötökät: perhosia, pieniä hämähäkkejä, ei iilimatoja
Päivän kulut yhteensä: 1800 NPR / hlö

Annapurna Base Camp Trek päivä 2: Jungle Tour ja kadonnut risteys

Ghandruk 1940m - Tadapani 2630m - Chhomrong 2170m: 9h 20 min

Toinen päivä käynnistyi puu-ukkoa matkien, rakkoja laastaroiden ja puuroa tankaten. Päätimme lähteä edellisen illan neuvojen mukaisesti kiertämään matkallisesti pidempää kautta seuraavaan kohteeseen välttääksemme lyhyemmällä reitillä olevan jyrkän nousun. Hyvä idea noin ajatuksen tasolla. Hieman huonompi käytännössä, sillä emme koskaan löytäneet sitä risteystä, jota etsimme. Päätimme siis jatkaa vielä kauempaa ja tehdä kunnon viidakkokierroksen ja nostaa korkeutta puoli kilometriä ylimääräistä.

Reitti oli onneksi hyvin merkitty, mutta valitettavasti lähinnä väärissä paikoissa. Risteyksissä piti arpoa tai kysyä suunta, ja merkkejä taas löytyi paikoista, joista ei päässyt jatkamaan kuin eteenpäin. Suunnistustaidoistakaan ei varsinaisesti ollut hyötyä, kun risteykset eivät olleet aina karttaan merkityissä paikoissa.

Eniten harmitti se, että vaikka kaikki olivat iilimadoista varoitelleet, emme edes tällä pätkällä niitä nähneet. Apinoita kuitenkin oli, minkä lisäksi reitillä törmäsi tasaisin väliajoin muun muassa lehmiin ja lampaisiin. Toisinaan eläimet tulivat vastaan itsekseen ja toisinaan pidimme taukoa odottaen, että tavarajunaa muistuttava 15 muulin jono oli ohittanut meidät.

Chhomrongiin saapuessa aurinko alkoi jo laskea, joten kysyimme vapaata huonetta suurin piirtein ensimmäisestä lodgesta, jonka näimme. Hinta ei ollut paha, vaikka edellisestä tuplaantuikin, ja ainakin henkilökunta puhui sujuvaa englantia.

Huomioita:

Majoitus: International Guest House: 200 NPR / yö / hlö
Huone: kolmen hengen huone
WC: pönttö löytyy
Suihku: lämmin vesi, 100 NPR / hlö
Wifi: sisältyi majoitukseen
Puhelimen lataus: 100 NPR
Ötökät: perhosia, pieniä hämähäkkejä, ei iilimatoja
Päivän kulut yhteensä: 1415 NPR / hlö