Meitä kyllä varoiteltiin vuoriston ja yksin trekkaamisen vaaroista, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota bussimatkustamisen riskeihin. Tiesimme tien Kathmandusta Pokharaan olevan huonokuntoinen ja matkan kestävän pitkään, mutta emme osanneet odottaa lähes 11 tunnin istumista. En kuitenkaan valita, sillä emme käyttäneet aikaa 17 tuntia, kuten eräät saksalaiset, joihin törmäsimme vaelluksen alussa. Meidän bussi ei myöskään ollut se, jota kiskottiin ylös ojasta matkan puolivälissä. Jäimme tunniksi jumiin tien päälle, mutta vältyimme muutaman kymmenen metrin päässä tapahtuneelta maanvyöryltä.
Lähdimme torstaiaamuna bussilla Kathmandusta 200 kilometrin päähän Pokharaan, jonne saavuimme 10 tuntia 45 minuuttia myöhemmin. Matka maksoi 1000 NPR naamaa kohden, minkä lisäksi kustansimme itsellemme taksin Pokharan bussiasemalta Lake Sidelle hotellillemme. Taksi maksoi pienen tinkaamisen jälkeen 200 NPR.
Illan aikana kertasimme vielä vuoristotaudin oirelistaa ja kävimme läpi vakuutuksemme ehtoja. Vaikka meidät on vaihdon ajan vakuutettu koulun puolesta, otimme matkalle Gouda Super -vuosivakuutuksen, joka kattaisi sukeltamiset ja laskuvarjohypyt vielä kolmen kuukauden jälkeisenäkin aikana.
Meitä oli myös varoiteltu vuoristossa vaanivista iilimadoista ja ohjeistettu vastahyökkäykseen suolan avulla. Perhosia vatsassa ja suolapurkki rinkassa olimme valmiita aloittamaan vaelluksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti