Näin
viisi kuukautta ennen lähtöä on muutamia asioita, joita pitäisi selvittää.
Minulla on tapana järjestelmällisesti listata tällaiset selvitettävät asiat,
mutta jos niillä ei ole selvää suunniteltua toteuttamispäivää, keksin yleensä
paljon muita hyviä ideoita tehtäväksi.
Meillä
olisi kaksi tulevaan Nepalin harjoitteluun liittyvää tehtävää, joista
ensimmäinen pitäisi palauttaa nyt huhtikuun lopussa, ja toinen toukokuun
puolessa välissä. Olemme käyneet Henriikan kanssa syömässä nepalilaisessa
ravintolassa, mutta tehtävät eivät ole itse kirjoittaneet vielä itseään.
Pitäisi
tehdä rokotussuunnitelma, hankkia kansainvälinen rokotuskortti, päättää mitä
rokotuksia ottaa – ja hankkia ne. Pyysin äidiltä aikaistetuksi
syntymäpäivälahjaksi superkalliin japanin aivokuume -rokotteen, jonka johdosta
pikkusiskoni pyysi minua toivomaan välillä myös normaaleja asioita. Rokoteasiat
eivät vielä ole sinällään edenneet, mutta puhumme niistä lisää myöhemmin.
Sekä
minun että Henriikan pitäisi uusia passi ennen lähtöä. No, lähdetään yhdessä ensi
viikolla Kreikkaan kiipeilemään, ja palataan asiaan sen jälkeen. Tässähän on
koko kesä aikaa…?
Vakuutusten
hankkiminen. Kaikki matkavakuutukset eivät ole voimassa yli kolmen kuukauden
matkoilla. Eivätkä yli 4 000 metrin korkeudessa. Eivätkä kiipeillessä.
Ensimmäisessä vaihtoon liittyvässä haastattelussa Sturenkadulla syksyllä 2015
kysyin kv-valmentajaltamme, että ”kuinka korkealle koulun vakuutus kattaa?”.
Vastaus oli vain: ”Kuinka korkealle aiotte kiivetä…?”. Vastaus jäi mielestäni epäselväksi.
Lentolippujen
ostaminen. Pitäisi varmaan myös päättää, missä haluaa seikkailla vaihdon
jälkeen? Lomaa on vielä melkein kuukausi harjoittelun jälkeen, joten Aasiaan on
hyvä jäädä kun siihen on mahdollisuus. Iltaisin huomaan etsiväni Tukholma –
Bangkok ja Bali – Ateena -reittilentoja. Mistähän sitä vielä itsensä löytää?
