Ensimmäinen
lomamme Dashain kului mukavasti Himalajan vuoristossa vaeltaen, joten seuraavan
lomamme Tiharin päätimme ottaa nautiskellen. Lähdimme Pokharaan viikoksi
ottamaan rennosti – ja totta kai bussilla, koska sehän on osa elämystä.
Yövyimme koko viikon Hotel Fewa Holiday Inn -nimisessä hotellissa, jossa saimme joka aamu aamupalaksi kaksi palaa paahtoleipää ja pannukakun. Hotellin henkilökunta oli mahtavaa ja huolehti hyvinvoinnistamme iloisesti naureskellen.
Niin kuin mihin tahansa rentouttavaan lomaan kuuluu, niin olin riemuissani siitä, että pääsin aamu- ja iltapäivälenkille vähemmän saasteiseen ilmaan! Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat valkoisten vuorenhuippujen häämöttäessä horisontissa. Vielä oli myös lämmintä!
Jos kaipaa hieman extremeä, niin Pokhara on hyvä paikka kokeilla erilaisia hauskoja elämyksiä. Olen sitä mieltä, että benji-hyppy on ääliömäistä ja se kannattaa tehdä korkeintaan kerran elämässä (done), joten skippasimme sen. Myös todella pitkä zipline jäi seuraavaan kertaan tyyriin hintansa vuoksi. Sen sijaan kävimme kokeilemassa liitovarjoilua. Lähtöpaikalle ylös vuorenhuipulle pääseminen oli osa elämystä, koska menimme sinne maastoautolla, vaikka tietä ei oltu vielä rakennettu perille asti. Lähes puolen tunnin liitäminen taivaalla oli todella rentouttavaa ja maisemat olivat upeat. Lähtisin liitämään milloin tahansa uudestaan!
Kävimme myös kokeilemassa koskenlaskua. Hieman vesipelkoisena ja pientä koskenlaskutraumaa omaavana seikkailijana vaati pientä itsensä keräämistä astua jälleen kumiveneeseen – mutta se oli sen arvoista! Tämä kokemus lievitti vähän aikaisempia pelkoja ja voisin tätäkin lajia lähteä harrastamaan myös myöhemmin. Vaikka osa koskista oli vähän hurjia ja kastuimme kunnolla, niin pääosin tuntui varsin turvalliselta. Siitäkin huolimatta, että ryhmämme oli kahdella veneellä, joista toinen sai vielä upeamman elämyksen kaadettuaan itsensä yhdessä koskessa…!
Kävimme myös syömässä ravintoloissa ja shoppailemassa sekä vierailemassa World Peace Pagoda -buddhalaistemppelillä. Lähetimme Pokharasta muutamia postikortteja, jotka oletuksista huolimatta saapuivat perille Suomeen! Jätimme kortit kirjakauppaan myyjälle, jolla ei ollut sillä hetkellä postimerkkejä, mutta jotka hän aikoi hankkia Tiharin jälkeen. Kiitimme ja hän heitti korttipinon hyllylle, josta ne olivat kuitenkin kulkeutuneet lopulta perille. Ihmeellistä, että Nepalissa saa lähetettyä postia, vaikka en tämän kolmen kuukauden aikana ole vieläkään nähnyt yhtään postitoimistoa tai -laatikkoa!
Yövyimme koko viikon Hotel Fewa Holiday Inn -nimisessä hotellissa, jossa saimme joka aamu aamupalaksi kaksi palaa paahtoleipää ja pannukakun. Hotellin henkilökunta oli mahtavaa ja huolehti hyvinvoinnistamme iloisesti naureskellen.
Niin kuin mihin tahansa rentouttavaan lomaan kuuluu, niin olin riemuissani siitä, että pääsin aamu- ja iltapäivälenkille vähemmän saasteiseen ilmaan! Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat valkoisten vuorenhuippujen häämöttäessä horisontissa. Vielä oli myös lämmintä!
Jos kaipaa hieman extremeä, niin Pokhara on hyvä paikka kokeilla erilaisia hauskoja elämyksiä. Olen sitä mieltä, että benji-hyppy on ääliömäistä ja se kannattaa tehdä korkeintaan kerran elämässä (done), joten skippasimme sen. Myös todella pitkä zipline jäi seuraavaan kertaan tyyriin hintansa vuoksi. Sen sijaan kävimme kokeilemassa liitovarjoilua. Lähtöpaikalle ylös vuorenhuipulle pääseminen oli osa elämystä, koska menimme sinne maastoautolla, vaikka tietä ei oltu vielä rakennettu perille asti. Lähes puolen tunnin liitäminen taivaalla oli todella rentouttavaa ja maisemat olivat upeat. Lähtisin liitämään milloin tahansa uudestaan!
Kävimme myös kokeilemassa koskenlaskua. Hieman vesipelkoisena ja pientä koskenlaskutraumaa omaavana seikkailijana vaati pientä itsensä keräämistä astua jälleen kumiveneeseen – mutta se oli sen arvoista! Tämä kokemus lievitti vähän aikaisempia pelkoja ja voisin tätäkin lajia lähteä harrastamaan myös myöhemmin. Vaikka osa koskista oli vähän hurjia ja kastuimme kunnolla, niin pääosin tuntui varsin turvalliselta. Siitäkin huolimatta, että ryhmämme oli kahdella veneellä, joista toinen sai vielä upeamman elämyksen kaadettuaan itsensä yhdessä koskessa…!
Kävimme myös syömässä ravintoloissa ja shoppailemassa sekä vierailemassa World Peace Pagoda -buddhalaistemppelillä. Lähetimme Pokharasta muutamia postikortteja, jotka oletuksista huolimatta saapuivat perille Suomeen! Jätimme kortit kirjakauppaan myyjälle, jolla ei ollut sillä hetkellä postimerkkejä, mutta jotka hän aikoi hankkia Tiharin jälkeen. Kiitimme ja hän heitti korttipinon hyllylle, josta ne olivat kuitenkin kulkeutuneet lopulta perille. Ihmeellistä, että Nepalissa saa lähetettyä postia, vaikka en tämän kolmen kuukauden aikana ole vieläkään nähnyt yhtään postitoimistoa tai -laatikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti